Vuosi on jaettu neljään pääjaksoon, jotka osoittavat vuodenaikojen vaihtelun. Nämä ovat talvi- ja kesäpäivänseisaus sekä kevät- ja syyspäiväntasaus. Päivänseisaukset ja päiväntasaus on sidottu tähtitieteellisiin hetkiin ja niitä tapahtuu noin kolmen kuukauden välein.
Näille ilmiöille omistetuilla lomilla, jotka tunnetaan myös sapatteina, ei ole tarkkaa päivämäärää, koska tähtitieteelliset hetket muuttuvat hieman vuodesta toiseen. Tässä luontopohjaisessa kalenterissa, joka sisältää neljä aurinkofestivaalia, on neljä muuta vuodenaikojen festivaalin välissä.
Vuoden pyörä koostuu kahdeksasta juhlasta, joita pakanat ovat seuranneet enemmän tai vähemmän vuosisatojen ajan. Asuinpaikastasi riippuen paikalliset pakanalliset juhlasi vaihtelevat muista. Nykypäivän Vuoden pyörä on melko uusi käsite (mytologi Jacob Grimm ehdotti ensimmäisen kerran vuonna 1835), mutta se, mitä se edustaa, on paljon vanhempi. Muinaisten sivilisaatioiden kirjallisuuden ja taiteen perusteella vuodenaikojen toistuva kierto on ollut ilmeistä. Sabbateilla on saattanut olla monta eri nimeä, mutta festivaalien idea on ollut samanlainen.
Kun kristinusko valtasi Euroopan, nämä luonnolliset juhlat kristittyivät. Esimerkiksi talvipäivänseisauksesta (Yule) tuli joulu ja kevätpäiväntasauksesta (Ostara) pääsiäinen.
Alta löydät lisätietoa kustakin festivaalista ja miten niitä vietettiin Suomessa. Näitä juhlia järjestetään kuuden viikon välein, joten aina on syytä juhlia.
1. Talvipäivänseisaus (tai joulupäivä) (19. - 23. joulukuuta)
Joka vuosi joulu lähestyy joulua. Sitä vietetään vuoden lyhimpänä päivänä, mikä tarkoittaa, että päivät taas pidentyvät ja aurinko palaa. Perinteisesti on aika antaa lahjoja, juhlia hyvin, koristella puita ja tuoda taloon ikivihreitä, kuten misteli, muratti tai mänty. Nuutin päivä päätti joulurauhan ja parinkymmenen päivän jälkeen alunperin nuoret miehet pukeutuivat ja matkustivat talosta taloon pyytäen olutta ja ruokaa. Jos miehet eivät saaneet sitä, mitä he pyysivät, he saattoivat tehdä kepposia.
2. Imbolcin tai Brigidin päivä (1.-2.2.)
Imbolc on kevään juhla, joka tapahtuu helmikuun alussa. Sitä vietetään talvipäivänseisauksen ja kevätpäiväntasauksen välillä. Se on lisääntyvän päivänvalon ja runsaan kevään toivomisen festivaali. Suomessa helmikuun alkuperäinen kevätjuhla oli Laskiainen (kutsutaan usein myös "kesktalven liukufestivaaliksi"), jolloin mäkiä alas liukuvat ihmiset huusivat hyvää satoa tulevalle vuodelle. Myös Talvennapa oli päivä, josta uusi satokausi alkoi taas.
3. Kevätpäiväntasaus (tai Ostara) (19. - 23. maaliskuuta)
Päiväntasauksen aikana päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Tällöin pohjoisnapa alkaa taas kallistua aurinkoa kohti. Se on uudistumisen ja kevään alkamisen loma. On aika kylvää siementä ja piilottaa munia – munat ovat sittemmin siirtyneet pääsiäiseen, mutta alun perin ne olivat uudestisyntymisen symboleja. Suomessa perinteinen kevätjuhla on nimeltään Suviyöt. Jos kevätyöt olivat kylmiä, se tarkoitti vielä yhdeksän viikkoa kylmiä öitä. Suviyöt kestivät kolme yötä ja niitä kutsuttiin marjayöksi, heinäyöksi ja viljayöksi, mikä määritti, olisiko vuosi näille satoille runsas.
4. Beltane tai vappu (30. huhtikuuta - 1. toukokuuta)
Beltanea vietetään kesän alkuna. Hela tai Helkajuhla Suomessa osuu toukokuulle, jolla on samanlainen idea festivaalin taustalla. Kuten Beltanen aikana, myös Helan aikana poltettiin kokkoa. Sima (simajuoma) juotiin juhlan aikana ja se oli yleensä ensimmäinen kerta, kun karja johdettiin pelloille talven jälkeen. Myös Vakka-festivaali eli Ukon Vakat vietettiin tähän aikaan vuodesta. Tämä oli juhla sään jumalalle Ukolle paremman sään ja sitä kautta paremman sadon puolesta.
5. Kesäpäivänseisaus (tai Litha) (19. - 23. kesäkuuta)
Kesäpäivänseisauksen aikana päivä on pisimmillään. Suomessa ja Pohjoismaissa kesäpäivänseisausta vietetään juhannusjuhlana, jolloin poltetaan kokkoa, loihditaan ja tuoreita lehtiä kannettiin sisällä. Myös Karhunpäivää vietettiin lähellä kesäpäivänseisausta. Karhua palvottiin onnettomuuksien ja vaarojen välttämiseksi.
6. Lughnasadh (1.–2. elokuuta)
Lughnasadh on kesän ja syksyn keskipiste. Se on juhla sadosta kiittämisestä ja vielä vallitsevasta kesälämmöstä nauttimisesta.
7. Syyspäiväntasaus (tai Mabon) (20.–24. syyskuuta)
Päivä ja yö ovat yhtä pitkiä syyspäiväntasauksen aikaan, ja se osoitti syksyn alkamista.
8. Samhain tai Halloween (31.10.-1.11.)
Kun Beltane on kesän alku, Samhain on talven alku. Suomessa Kekri oli sadonkorjuujuhla, jota vietettiin syyskuun lopun (syyspäiväntasauksen) ja Sahmainin välisenä aikana, jolloin päivä siirtyi myöhemmin kohti Halloweenia. Samhainin aikana pakanat uskoivat, että elävien ja kuolleiden välinen raja on ohuimmillaan, joten oli helpointa kommunikoida henkien kanssa.
Lue lisää: https://www.ancient.eu/Wheel_of_the_Year/